Volter Kilven Saaristosarjan päättaa vuonna 1937 ilmestynyt romaani Kirkolle. Alastalon salissa ja Pitäjän pienempiä -teosten vastakkaiset maailmankatsomukset, optimismi ja pessimismi, rakentuvat nyt yhtenäiseksi näkemykseksi: "elämä on rakettava [sic] elämän uskosta". Kirkolle on kuvaus matkanteosta, kyläläisten vaelluksesta vehmaitten juhannusmaisemien halki rantaan, soudusta auringossa läikehtivän järven yli tutulle kirkkomaalle. Muistot heräävät, toiveet oman elämän suhteen täyttävät mielen. Ainutlaatuisella tavalla Kilpi on vanginnut tekstiinsä kesäpäivän lämmön, valon, tuoksujen ja veden lumoavan leikin, kauneuden hurmion; ne "täyden tuokiot" joina ihminen tuntuu samaistuvan ympäröivään luontoon. Mutta luonnon kukoistuksen keskellä korostuu ihmisen katoavaisuus.Ratkaisun maailman kauneuden ja yltäkylläisyyden ja ahdistavan kuolemantiedon ristiriitaan tuo romaanin lohdullinen loppu. Ihminen väistyy, elämä jää.